HYYRYLÄISET KOOLLA SUKUJUHLASSA

Mikkelin Hyyrylät

Jo ensimmäisellä vuosituhannella Hyyryläisiä asui Mikkelin seudulla, ja kun valtio vuonna 1552 määräsi ihmisiä muuttamaan Kainuuseen, suku jätti muuttoliikkeestään merkiksi useita Hyyrylä-nimisiä taloja matkan varrelle. Hyyrylän kyliä löytyy myös Luumäeltä, Hirvensalmelta, sekä samannimisiä taloryhmiä Mikkelistä ja Pellosniemeltä, esitelmöi Seppo Hyyryläinen. Puheenvuorossaan hän toivoi Mäntyharjun, Hirvensalmen, Ristiinan ja Mikkelin Hyyryläisten yhdistävän voimansa suvun vaiheiden tutkimiseen sekä perinnetiedon kokoamiseen vanhan polven Hyyryläisiltä.

Hyra, vuokrata.

Sukunimen alkuperä on ruotsinkielen verbi "hyra", vuokrata. Sukunimemme kehottaa meitä terveellä tavalla nöyryyteen, olemmehan täällä vain vuokralaisia, sanoi kirkkoherra Toivo Hyyryläinen.

Neljänneksi yleisin sukunimi Mäntyharjulla

Hyyrylän kylä on kuihtunut. Sitä vastoin Hyyryläiset ovat voimissaan puhelinluettelossa Mäntyharjun kohdalla. Hyyryläinen on nähtävissä luettelossa 90 kertaa, ja nimi on kunnan neljänneksi yleisin sukunimi.



Toivo Hyyryläinen:

HYYRYLÄINEN-SUVUN VAIHEISTA KAINUUSSA

Hyyryläinen sukunimenä on alkuaan ilmaissut kantajansa asemaa. Hän on ollut vuokraaja (ruots. hyregäst = vuokralainen ja hyra = vuokrata). Sukunimeksi Hyyryläinen on vakiintunut Etelä-Savossa ja Kainuussa jo ainakin 1500-luvulla. Mäntyharjulla suku esiintyy vuoden 1548 ja Kainuussa 1558 voudintileissä. Professori Kauko Pirinen toteaa Hyyryläisten asutusliikkeen aikakautena Savossa vv. 1534-1617 levinneen Pellosniemeltä eli Mäntyharjun seudulta Rautalammin kautta Ruovedelle Hämeeseen ja sieltä Satakuntaan asti. Sama tutkija mainitsee Hyyryläisten tulleen Kainuuseen eteläisestä Savosta Pellosniemen-Vesulahden alueelta. Samoille lähtöpaikoille johtaa myös tri Jorma Keränen Hyyryläinen-suvun Kainuun asuttamista koskevassa väitöskirjassaan.

Sukututkimukselle antaa mielenkiintoisen tehtävän jäljittää Hyyryläinen-suvun lähtöpaikkaa, mistä muutto Kainuuseen on tapahtunut. Tämän kirjoittajan mielestä vahvimmin voisi olettaa lähtöpaikaksi Hyyrylän kylä Mäntyharjulla. Siellä asui Hyyryläisiä jo 1500-luvun puolivälissä. Hyyrylän kylä käsitti kaksi numerotaloa: Papinpoika n:o 1 ja Vitikkala n:o 2. Hyyrylä-niminen kylä sijaitsee myös luumäellä ja Hirvensalmella. Myös Mikkelissä ja Kangasniemellä on tämän nimisiä taloryhmiä. Hyyrylä-nimelle löytyy vastineita myös Vuoksenlaaksosta, mistä Mikkelin seudun asutuksen otaksutaan alkuaan olevan lähtöisin. Mainittakoon, ettei Hirvensalmella vuosina 1541, 1561, 1571 (otos) esiintynyt Hyyryläinen-sukua. Sen sijaan Pellosniemellä Halilan ja Kiialan neljänneskunnissa sekä Luumäen, Vatilan ja Taipaleen sekä Tuomelan kymmenkunnissa suku esiintyi näinä vuosina. Hyyryläinen- suvun tulosta Mäntyharjulle on mäntyharjulainen maisteri Otto Hyyryläinen tallentanut SKS:n arkistoon seuraavan kansan perimätiedon: "Suonsalmen puolelta tulna kalamiehiä (Kilkin) Mikkolan rannalle ja viljelleet kualia ja olleet tervanpolttajia. Rakennukset laittaneet rannalle. Siitä Kilkin kylän asutus. Pärnämäen Kilkistä Hyyryläiset Kilkin kylään Hyyrylä-nimiseen torppaan".

Ensimmäistä kertaa Hyyryläinen-suku esiintyy Kainuussa vuoden1558 voudintileissä. Hyyryläiset eivät ole vielä niiden 10 uudisraivaajapioneiden joukossa, jotka jo ennen 1500-luvun puoltaväliä muuttivat Oulujärven erämaahan. Mutta jo vuoden 1558 veroluettelossa Melalahden veropitäjässä 7. jakokunnassa sukunimi Hyyryläinen esiintyy. Vuoden 1562 veroluettelossa on mukana etunimikin Peder eli Pekka Hyyryläinen, samoin vuoden 1563 veroluettelossa, missä mainitaan Kiehimäen kohdalla Jöns? Hyyryläinen (etunimi epäselvä). Sotien ja vainojen alituisesti sortaessa uudisasukkaita, asuinpaikka suvuilla ei vielä ollut vakiintunut. Mutta jo ainakin vuoteen 1605 mennessä Hyyryläisten olinpaikaksi oli vakiintunut Kiehimäensuun Kiehimänvaara eli Hyrylänmäki, Hyyryläisistä kaiketi nimensä saanut. Vuonna 1695 Hyrylänmäen Hyyryläisistä yksi sukuhaara oli jo muuttanut Otermalle Kiiskilään Kiiskisjärven rannoille. Kiiskisjärveä niinkuin muitakin Kainuun järviä liminkalaiset käyttivät pyyntimainaan ja -vesinään. Kiiskilä onkin saanut nimensä Kiiskilä- nimisestä liminkalaisesta talonpojasta, joka Kiiskisjärvellä kalasteli 1500-luvulla ja ehkä aikaisemminkin. Kiehimänsuusta Otermalle Kiiskilään muuttajat saivat kokea paitsi 1600-luvun lopun kovat nälkäajat myös isonvihan kauhut. Otermalla viholainen tuhosi yhden talon. Oliko se juuri Kiiskilä, jota Hyyryläiset asuttivat? Suvussa elänyt perimätieto kertoo näistä "vihovenäläisten" tuhoista, miten he polttivat talon ja väki oli piileskellyt Kiiskisvaarassa olevassa "isossa haudassa". Kiiskisvaaran kupeessa Kiiskisjärveä vasten on vielä tänä päivänäkin paikallistettavissa oleva "autio", josta on kaivettu esillekin asutuksen jäänteitä, mm. suusta ladattava pyssy, jota säilytetään Puolangan museossa. Lehtori Lauri Lounela on tiettävästi käynyt joskus 40-50-luvuilla Kiiskilässä keräämässä paikallista perimätietoa, jota saattaa löytyä hänen keräyskokoelmistaan Kainuun Museosta tai muualta.

Perimätieto viittaa myös isonvihan aikaisen Kiiskilän hävityksen olleen hajaantumisen aikaa suvussa. Syntyikö silloin sukuhaarat, jotka tavataan Limingassa, Puolangalla ja Jaalangassa Kainuussa. Arvi Hyyryläinen Kiiskilästä muisteli 1970-luvulla perimätietoa, jonka mukaan viholaiset pakottivat kolme veljestä lähtemään Kiiskilästä karkumatkalle, joista yksi meni Liminkaan, toinen Puolangalle ja kolmas jäi rauhan tultua Kiiskilään.

Pakoon lähtiessä piilotettiin aarre talon maille, mutta tätä ei löytynyt asukkaiden palatessa asuinsijoilleen. Suvun haarautumisen tarkemmat aikamäärät ja tiedot lienevät suhteellisen helppoja tarkentaa sukututkimuksen keinoin, koska kysymys on uuden ajan tapahtumista (esimerkiksi maakirjoista).

Hyyryläiset palasivat isonvihan jälkeen Kiiskilään entisille mailleen ja rakensivat toisen kotinsa Naurisniemeen perimätiedon mukaan (vai oliko Naurisniemi ensimmäinen paikka ja Autio toinen? Kirjoittajan tieto epävarma). Isonjaon jälkeen vuonna 1725 Hyyryläisten asumisen rajat määriteltiin, ja tilan nimeksi tuli Otermäen kylässä sijaitseva Heikkilä n:o 7. Puuttumatta tässä yhteydessä jakoihin ja omistajan vaihdoksiin, jotka ovat vuosisatojen aikana kohdistuneet kantatilaan, tilalla on hallinnut Hyyryläinen-suku yhtäjaksoisesti vuodesta 1725 lähtien, ja Kiiskilä on sukutila.

Edellä on rajoituttu kuvaamaan Hyyryläisten sukuhaaraa, joka Pellosniemi-Vesulahden alueelta muutti Kainuuseen 1500-luvun puolivälissä. Kokonaan toisen tutkimuksen ansaitsee Hyyryläinen-suvun vaiheet muualla Suomessa. Suvun yhteisenä alkukotina voitanee pitää eteläistä Savoa, mutta sinne suku näyttää muuttaneen Vuoksenlaaksosta, ja esimerkiksi Karjalan kannaksellasukunimi tavataan. Näin suvun tie olisi lähtöisin Karjalasta, josta eteläisen Savon kautta levinnyt Kainuuseen, Hämeeseen ja Satakuntaan. Vuonna 1890 O. Kallio laski Hyyryläisiä pelkästään Savossa olevan 200-500 henkeä ja tämä oikeutti hänen mielestään suvun "toisen luokan savolaisten suursukujen arvoon". Sukuun kuuluvina meidän tulisi tuntea paremmin eri puolilla Suomea elävät suvun haarautumat ja solmia yhteydet suvun kesken välimatkoista huolimatta. Sukumme on vanha ja yhä tänä päivänä elävä. Onko siksi nyt tullut aika Hyyryläinen-sukuseuran perustamiseen ja yhä perusteellisempaan sukumme vaiheitten tutkimiseen oman sukumme menneisyyden tunnetuksi tekemiseksi meille ja jälkeemme tuleville sukupolville?